|
Post by Vera on May 5, 2022 20:29:00 GMT 2
Bissen päiväkirja Hollanninpuoliverinen, tamma. Vuokraaja:
|
|
|
Post by Vera on Mar 22, 2023 0:10:24 GMT 2
20.3.2023Miian ääni raikui maneesista tallin käytävillä Veran taluttaessa rautiasta puoliveritammaa ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Tallilla oli aikamoinen säpinä päällä, kun tuntilaiset sinkoilivat ympäri tallia varustaen ja puunaten seuraavan tunnin ratsujaan. Maneesin lisäksi myös ulkokentille oli uskaltanut ratsukoita reipastelemaan talven pikkuhiljaa väistyessä pihamailta ja kelien lämmetessä. Yleensä Vera liikuttaa liikutettavat hevoset aamusta tai aamupäivästä välttääkseen tämän kaikista kamalimman ruuhka-ajan tallilla, mutta tänään muut menot veivät aamun produktiiviset tunnit, ja tallille oli pakko raahautua puoli viiden aikaan illasta. Tallille saavuttuaan Vera vetäisi varusteet Bissen niskaan ennätysajassa, vielä kun päivänvaloa riittäisi ulkona ratsastamiseen. Suuntana oli siis maastoreitit ja edeltävän perjantain maastoilun innoittamana Vera päätti lähteä kohti Kulojokea ylittäviä siltoja. Vera ei ollut itse mennyt aikaisemmin Bissen kanssa siltojen yli, tai muutenkaan missään mitenkään normaalista poikkeavilla reiteillä, joten hän odotti mielenkiinnolla tamman reaktiota siltojen ylitykseen. Miia oli viime kesänä kuulemma maastoillut Bissen kanssa Leppäkosken sillan läheisyydessä ja sillan ylitys oli mennyt ihan kiitettävästi, joten Vera lähti hyvillä mielin liikenteeseen. Bisse liikkui reippaan rennosti ja tähysteli tyytyväisin mielin ympärilleen. Se oli kultainen oma itsensä, ja pysyi kivan rauhallisena ravi—ja laukkapätkien aikana. Keli oli ehtinyt lämpenemään viikonlopusta sen verran, että mittari näytti jo plussaa, mikä meinasi sitä, että se ihana pakkaslumi alkoi sulamaan ja muuttumaan epämiellyttävän märäksi slushieksi. Tästä syystä Vera pitikin vauhdin hyvin rauhallisena, sillä pohja oli hieman liukas ja epätasainen, eikä päivän agendana ollut ottaa turhia riskejä kompuroinnin osalta. Matka taittui reippaasti ja pian ratsukko olikin jo ensimmäisen sillan kohdalla. Veran yllätykseksi Bisse ei ollut ollut moksiskaan joen pitämästä metelistä, vaan tallusteli tyytyväisenä eteenpäin kohti siltaa. Tamma otti hieman varovaisen ensimmäisen askeleen puiselle sillalle, pärskähti ääneen ikään kuin todetakseen reitin olevan turvallinen, ja jatkoi eteenpäin rennosti kävellen, kuin siltaa ei olisikaan olemassa. ”Heh, sä ootkin vissiin sit oikeesti aika lungi tyyppi”, Vera tokaisi ääneen samalla rapsuttaen tamman vaalean harjan juurta. ”Tiedänpähän ainakin kenen selkään maastoon uskaltaa laittaa niitä hieman arempia kavereitakin” hän jatkoi hymyillen, samalla keräten ohjia pian alkavaa ravipätkää varten.
|
|