Jasminka
Uusi tallilainen
Posts: 10
Oma hevonen: Trina
|
Post by Jasminka on Mar 26, 2023 2:39:11 GMT 2
7-vuotias kwpn-tamma Omistaa Jasminka Pihlajavaara
|
|
Jasminka
Uusi tallilainen
Posts: 10
Oma hevonen: Trina
|
Post by Jasminka on Apr 11, 2023 20:04:18 GMT 2
11.04.2023 Yhteinen sävel
Jasminka iloitsi hiljaa mielessään huomatessaan, että päivän tunnit pidettäisiin kentällä. Se tarkoitti sitä, että maneesissa olisi luultavasti tilaa treenata. Hän oli saapunut tallille hiukan huonoon aikaan, sillä päivän alkeiskurssille osallistuvat olivat juuri laittamassa hevosiaan valmiiksi. Paikalla pyöri siis avuttomia lapsosia avustajineen, eikä tallin käytävillä saanut olla rauhassa. Jasminka pujotteli hapan ilme naamallaan ulos tallista noutamaan Trinan tarhasta. Tamma oli sopeutunut tallille hyvin, eikä sitä tuntunut harmittavan ihmisten suurempi määrä verrattuna edelliseen asuinpaikkaan. Jasminkalle tehtävä oli hiukan haastavampi. Hän alkoi salaa olla äitinsä kanssa sitä mieltä, että ratsastuskouluun muuttaminen ei ollut ehkä paras idea. Toisaalta tähän mennessä hän ei ollut huomannut Rajaseudun ratsutilassa mitään muuta ongelmaa kuin sen, että siellä oli ihmisiä – ja ihmisiä ei valitettavasti päässyt pakoon missään. Jasminkan ei tarvinut edes kutsua Trinaa, sillä tamma kiiruhti iloisesti vastaan ihan omia aikojaan. Sillä taisi olla hiukan ikävä seuraa, sillä tarhakaveri Gwen oli ilmeisesti haettu jo aiemmin tuntia varten.
Jasminkalla ei mennyt kauankaan hoitaa Trina valmiiksi ratsastusta varten. Tamma oli selvästi hyvällä tuulella, sillä se kuikuili vain tyytyväisenä ympärilleen eikä nostanut vastalauseita mistään toimenpiteestä. Ei sillä, että se yleensäkään olisi hoitotoimenpiteistä välittänyt. Trinan kanssa oli aina ollut enemmän ongelmia selästä käsin. Osa ongelmista meni vielä tamman nuoren iän piikkiin, mutta yhteistä taivalta alkoi olla takana lähemmäs kaksi vuotta ja Jasminka oli kyllästynyt siihen, että edelleen heidän välillään tuntui hiertävän jokin. Trina ei ollut varsinaisesti vaikea hevonen, mutta sen kanssa sai tehdä todella töitä, että syntyi hyvää jälkeä. Tammalla oli liikaa itsevarmuutta ja usein sen seurauksena liikaa vauhtia, joka ei etenkään koulukentillä ollut hyvä asia. Jasminka tiesi kuitenkin, että edistystäkin oli tapahtunut. Hyviä hetkiä oli enemmän kuin huonoja, ja kaksista viime kisoista oli tullut ensimmäisiä kertoja mukaan palkintosijat. Trina jaksoi nykyään keskittyä paremmin, ja Jasminka alkoikin olla sitä mieltä, että enemmän petrattavaa taisi olla hänessä itsessään. Kuun lopussa odottivat seuraavat kisat, jonne viimeinkin, hitaasti mutta varmasti löytyvää yhteistyötä päästäisiin koettamaan. Se vaatisi kuitenkin treeniä, tai muuten Jasminka ei kehtaisi ratsastaa Kultasaaren radalle mustan prinsessansa kanssa.
Maneesissa ei ollut ketään. Ulkona oli pilvinen, mutta yllättävän lämmin päivä, joka oli houkutellut niin tuntilaiset kuin varmaan muitakin ratsastamaan ennemmin ulkosalla. Jasminka nousi Trinan selkään ja kannusti sen käyntiin. Tamma tuntui alusta asti hyvin rennolta, vaikkakin innokkaalta. Lämmitellessään ratsuaan Jasminka oli kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen, sillä hiljainen maneesi tuntui edesauttavan tamman keskittymiskykyä. Jasminka oli erityisen iloinen siitä, että tällä kertaa hänen äitinsä ei roikkunut maneesin reunalla kommentoimassa ja hiillostamassa. Vanhemmat asuivat nykyään sen verran lyhyen ajomatkan päässä, että äiti oli jo kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä ajellut tallille tutkimaan Rajaseutua ja arvostelemaan tyttärensä ratsastusta. Tällä kertaa äidin ahdistavan katseen puuttuminen ja sekä ratsastajan että hevosen oikea asennoituminen johtivat kuitenkin parhaimpaan treeniin, joka kaksikolla oli hetkeen ollut. Trinan askelista löytyi se lennokkuus ja puhtaus, joka oli aina ollut nähtävissä sen emän askelissa. Jasminka ei voinut olla hymyilemättä itsekseen hiukan. Tältä sen pitikin tuntua – ikään kuin hän ja Trina olisivat tanssineet saman sävelmän lumoissa ilman virheitä. Tunne oli harvinainen, sillä yleensä yhteisen sävelen löytyminen vaati runsaasti enemmän aikaa ja työtä. Paine tuntui hälvenevän Jasminkan rinnan ympäriltä. Jos hän vain saisi Trinan tanssimaan tällä tavalla Kultasaaren kentällä, hän voisi odottaa hyvää tulosta.
|
|
Jasminka
Uusi tallilainen
Posts: 10
Oma hevonen: Trina
|
Post by Jasminka on May 22, 2023 22:40:36 GMT 2
29.04.2023 Kevätmaasto
Jasminka painoi otsansa Trinan kaulaa vasten ja huokaisi syvään. Hän kirosi muutaman viikon takaista itseään, joka oli hetken mielijohteesta päättänyt osallistua Rajaseudulla järjestettävälle maastoretkelle. "Hyvä tapa tutustua maastoihin. Eikä se varmasti niin kamalaa ole, eihän kenellekään ole pakko edes puhua!" Näin Jasminka oli itselleen uskotellut kirjoittaessaan nimensä ilmoittautuneiden listaan. Nyt ajatus tuntui kuitenkin aika hirveältä: mukaan oli lähdössä yhdeksän muuta ratsukkoa, eikä Jasminka oikeastaan tuntenut heistä ketään, ellei etunimien hataraa muistamista laskettu. Kello alkoi olla varttia vaille kaksitoista, ja Jasminka tiesi, että hänen pitäisi siirtyä pihamaalle etsimään paikkansa hevosletkassa. Hän yritti saada itsensä oikeaan mielentilaan. Ulkona oli aurinkoista ja suhteellisen lämmintä, vaikka oli vasta huhtikuun loppu. Trina ja hän voisivat nauttia kevätsäästä, vaikka se vaatikin muiden ihmisten sietämistä.
Jasminka loihti kasvoilleen neutraalin viileän ilmeen ja talutti Trinan perässään ulos tallista. Aurinko heijastui Trinan mustasta karvasta saaden sen kiiltämään kauniisti. Aamun puunaus ei ollut mennyt täysin hukkaan. Jasminka nousi Trinan selkään kevyellä heilautuksella ja jäi katselemaan muita osallistujia arvioivin silmin. Matin ja Veran lisäksi hän tunnisti Katan ja Idan: heihin tuli törmäiltyä lähes päivittäin, sillä heidän yksärinsä majoittuivat Trinan karsinan vieressä. Myös vaaleatukkainen Nelli oli Rajaseudulta tuttu kasvo, mutta muita Jasminka ei tunnistanut. Kaikkien ollessa valmiina Jasminka löysi paikkansa jonon kärkipäästä. Hän kuunteli Matin ohjeet tyynin katsein. Trina oli suhteellisen maastovarma hevonen, eikä hän sen puolesta epäröinyt lähteä tälle maastoretkelle. Enemmän Jasminka epäili omaa kykyään sulautua muiden ratsastajien sekaan. Syvällä sisimmässään hän kuitenkin tiesi, että hänen oli pakko jossakin vaiheessa löytää paikkansa tallilaisten joukossa, ja ehkä jopa tutustua joihinkin heistä.
Liikkeelle lähdön jälkeen Jasminka keskittyi pitämään Trinan aloillaan. Edellä ratsastavalla Nellillä oli hiukan vaikeuksia kirjavan Aire-tamman kanssa, ja Trina tuntui nappaavan tammalta itselleen muutaman kierroksen. Se ei kuitenkaan aiheuttanut pahempia ongelmia, ja matka taittui pitkään rauhallisesti askellajien vaihtumisesta huolimatta. Seuraava aavistuksen jännittävä hetki koitti, kun oli aika ylittää silta Kulojoen ylitse. Trina epäröi ennen kuin suostui asettamaan kavionsa sillan puupinnalle. Se ylitti sillan lopulta nopein mutta pikkuruisin askelin, joka näytti taatusti hassulta. Jasminkakaan ei voinut mitään sille, että suupieleen ilmaantui hymynhäive. Trina heilutteli päätään kuin osaamatta päättää, mitä mieltä se oli itse omasta suorituksestaan. Jasminka kehaisi sitä hiljaa hyvästä suorituksesta – he eivät olleet aiemmin ylittäneet tämänkaltaisia siltoja.
Pellolla avautuva laukkamahdollisuus sai Trinan innostumaan, mutta Jasminka oli sen kanssa samaa mieltä siitä, että laukkapätkät olivat maastoilun parhaita puolia. Hän antoi Trinan laukata vapautuneesti, pitäen kuitenkin huolta siitä, ettei vauhti äitynyt liian kovaksi. Hiljentäessään jälleen vauhtia Jasminka antoi hymyn levitä koko kasvoille. Tällaisessa kevätsäässä ei voinut olla liian vakavana. Tähän mennessä sekä hän että Trina olivat selvinneet loistavasti. Hän oli jopa uskaltautunut vaihtamaan joitakin sanoja niin edellä ratsastavan Nellin kuin takana tulevan Aifricinkin kanssa. Oranssitukkainen Aifric oli aivan uusi tuttavuus Rajaseudun ulkopuolelta, ja tämän alta löytyi erikoinen BESH-rotuinen puoliverinen Sissi. Laavulla pidetyn evästauon ajan Jasminka päätyi kuuntelemaan Aifricin juttuja kansainvälisiltä kisareissuilta ja Sissin varsoista.
Vältettyään onnistuneesti maastoesteet kotimatkalla ja pidettyään Trinan loppumatkankin ruodussa, Jasminka pakeni tallin hämärään miltei heti tallille saapumisen jälkeen. Hän oli saanut aimo annoksen kevätaurinkoa, raikasta ilmaa ja sosiaalisuutta, ja kaipasi omaa rauhaa. Sitä ei toki ihan vielä ollut tarjolla, sillä muutkin ratsukot valuivat talliin iloisen puheensorinan seurauksena. Jasminka hoiti Trinan vaiti kuntoon. Vaikka hänen sosiaalinen energiansa oli lopussa, hän ei voinut olla myöntämättä hiljaa itselleen, että maastoretkelle lähteminen oli ollut ihan hyvä idea. Se oli ollut hyvää vastapainoa hikisille koulutreeneille, ja muutenkin.. ehkä kaikki rajaseutulaiset eivät olleet niin kamalia.
|
|